maanantai 5. helmikuuta 2007

Nainen (päivä 53)

Kun minä lankesin Naiseen, minä lankesin täysin. Niin täysin, että olen kuin syvästi päihtynyt - jokainen solu täynnä hänen olemustaan ja tuoksuaan.

Naisen hiukset ympäröivät hänen ihastuttavia kasvojaan kuin japanilaisen ikebana-mestarin asetelma. Joskus vihreiden silmien katse vetäytyy salaperäisen hunnun taakse, usein se kipinöi älyä ja iloa, sitten täyttyy murheella ja hetkittäin siinä on miekan terä. Tanssijan rytmit ja sulo vetävät silmääni ja kättäni näkymättömin langoin. Hänen kosketuksensa rätisee sinistä staattista sähköä ylös selkärankaani kipinöiden pitkin hiusrajaa ja hänen hymynsä on jotain mikä saa minut tuntemaan itseni sankariksi.


Voisin nukkua hänen kanssaan heräämättä viikkoja, voisin kiertää pitkin Osakan katuja käsi hänen kädessään, voisin katsella tähtiä peilikaukoputkella poski vasten hänen poskeaan tai natustella samalta lautaselta mikrossa lämmitettyä 75 centin nuudelipussia hieman sekaisessa olohuoneessa. Kaikki ne hetket olisivat ja ovat yhtä ainutlaatuisia.

Vihainen, leikkisä, hellä, raju, kyyninen, idealisti, syvä vesi, haltianeito, teräväkieli, hauskuuttaja, murheellinen, nauravainen, ujo, rohkea, tyttönainen, jolla on soturin sielu. Kiehtovan särmikäs paradoksi.


Kun hän on vierelläni olen parempi kuin olen. Kun hän on vierelläni olen pelottavan onnellinen. Kun hän on vierelläni minulla on kaikki mitä olen koskaan halunnut.

”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."

Narlyë nat vanya.

torstai 1. helmikuuta 2007

Tupakkalakko (päivä 49)

Tupakka eli tässä tapauksessa savuke on on yleisin tupakkatuote. Savukkeet voidaan ostaa valmiiksi tehtaassa käärittyinä ja pakkaukseen pakattuna, tai kääriä itse. Valmistusvaiheessa savukepaperi kierretään kuivatun tupakan purun ympärille ja lisätään suodatinosa toiseen päähän. Näin syntynyt tupakalla täytetty paperilieriö asetetaan suuhun suodatinosa edellä ja imetään siitä toisen pään palaessa syntyviä savukaasuja hengityselimiin.

Sanakirja toteaa lakon olevan yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksen on painostaa työnantajaa. Kun lakolle asetetut tavoitteet on saavutettu voidaan jälleen normaalisti palata töihin. Lakot ovat epämukavia, kiusallisia ja maksavat yhteiskunnalle rahaa. Ennen kaikkea lakko on tilapäinen - eihän kukaan voi ikuisesti lakkoilla.

Hetkinen.

”Tupakkalakko” on siis jonkinlainen itseen kohdistuva tilapäinen painostustoimenpide, joka perustuu tupakoiden polttamatta jättämiseen. Kun itse on saatu suostuteltua kuuntelemaan järkipuhetta voidaan tupakointia jälleen jatkaa.


Käsitteenä ”tupakkalakko” kuulostaa yhtä miellyttävältä kuin lätäkössä istuminen: "Mulla on nyt tällainen kuivuuslakko menossa. Tosi vaikeeta katsella ihmisiä, joilla on kuivat vaatteet päällä kun mun on pakko vaan istua tässä lätäkössä. Saa nähdä kauanko tää kuivuuslakko tällä kertaa kestää. Viimeksi istuin lätäkössä kaksi viikkoa. Vilustuin ja sitten oli pakko lopettaa. Edellisellä kerralla otin viinaa ja kännissä lähdin hortoilemaan nakkikioskille - vaatteet kuivui vahingossa siinä matkalla enkä sit enää halunnut palata takaisin sinne istumaan. Oonhan mä tämänkin kuivuuslakon aikana sortunut pari kertaa sisällä lämmitelemään ja kerran yks sika tarjos mulle pyyhettä. Vittu ihmiset on sikoja."

Miten terveyden ja talouden kannalta äärimmäisen positiivinen päätös on saanut itselleen näin kammottavan negatiivisen nimikkeen? Tupakointia ei myöskään lakkoilemalla lopeteta koska kaikki lakot päättyvät aikanaan.

Onko ”tupakkalakko” kenties syntynyt jonkin tupakkayhtiön PR-päällikön savuisissa aivoissa?

Tupakkalakon ja lakon analogiaa jatkaaksemme tavallisimmat lakkotyypit ovat yleislakko, italialainen lakko, pistelakko, ylityökielto, korpilakko, japanilainen lakko, tukilakko ja mielenosoituslakko. Voisimme hetken pohtia millaisia tupakkalakkoja nämä sitten olisivat.

Yleistupakkalakossa kukaan ei polta. Keräännytään yhdessä kaduille osoittamaan mieltä ja heitellään vielä tupakoivia tiiliskivillä tuikeiden tupakkalakkovahtien kiertäessä kaupan kassajonoissa. Vuoden 1956 yleistupakkalakko alkoi samana päivänä, jolloin Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa

Italialaisessa eli hidastustupakkalakossa tupakoidaan edelleen, mutta hitaasti ja kaikkia mahdollisia sääntöjä kirjaimellisesti noudattaen. Jokaista poltettua savuketta tumpataan perusteellisesti 20 minuutin ajan ennen uuden aloittamista.

Pistetupakkalakossa yksi kohta tupakointiin liittyvässä toimintoketjusta on tupakkalakossa. Ostetaan tupakkaa normaalisti ja laitetaan askista pötkylä huulien väliin, mutta ei sytytetä sitä.

Ylityökielto, on tupakkalakon muoto, jossa arkisin 09.00-17.00 poltetaan tupakkaa normaalisti, mutta kieltäydytään järjestelmällisesti heräämästä yöllä savukkeelle tai polttamasta viikonloppuisin.

Korpitupakkalakossa eli laittomassa tupakkalakossa ei kerrota tupakkalakosta etukäteen muille ja jätetään laivalta kavereiden sovitusti tuomat tupakat ostamatta.

Japanilaisessa tupakkalakossa tupakointia jatketaan normaalisti, mutta kapinoidaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa, jossa lukee: ”Tupakointi on väärin”.

Tukitupakkalakko eli myötätuntotupakkalakko tarkoittaa tupakkalakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen tupakkalakkoa kohtaan.

Mielenosoitustupakkalakossa osoitetaan mieltä jotakin hallituksen tai eduskunnan päätöstä vastaan.


Muistakaa, että tupakkalakko-oikeus on jokaisen tupakoitsijan perusoikeus!