maanantai 30. maaliskuuta 2009

Uusi rälssisäätymme

Kokoomuksen Eero Lehti vaatii verovapaan osinkotulon ylärajan nostoa nykyistä 90 000 euroa suuremmaksi. Peruskoulun matematiikalla jo nykyinen käytäntö tarkoittaa osakkeita omistavalle maksimissaan 7500 euron verottomia kuukausituloja.

Perusteeksi on keksitty väite osinkotulojen "kaksinkertaisesta verotuksesta". Tämän logiikan mukaisesti yrityksen tuloksesta on jo maksettu 26% yhteisöveroa, joten omistajille maksettujen osinkotulojen verottaminen on kohtuutonta.

Eivätkö yritykset hyödynnä verorahoilla kustannettuja palveluita? Eivätkö niiden tuotteita kuljettavat rekat jyrryytä talvisin nopeasti kuluvia teitämme? Eivätkö poliisit valvo niiden toiminnan turvallisuutta? Eivätkö palomiehet saavu sammuttamaan tehtaassa syttynyttä tulipaloa?

Tietenkin yritykset hyödyntävät yhteisesti rakennettua infrastruktuuria. Juuri siksi ne maksavat yhteisöveroa. Yhteisöverolla yritys maksaa yhteiskunnan eli meidän kaikkien veronmaksajien sille kustantamat palvelut. Ilman niitä se ei voisi toimia. Yhteisövero on yritystoimintaan liittyvä kulu, jolla maksetaan yhteiskunnan osuus yrityksen toiminnasta, eikä voitto-osuuden tarkastelu ennen sen maksamista ole rehellistä tai edes taloudellisesti perusteltua.

Miksi siis yrityksen jakamaa voitto-osuutta nauttivat omalta osaltaan vapautuisivat henkilökohtaisesta vastuustaan tämän yhteiskunnan pyörittämisessä? Eivätkö he aja pitkin moottoriteitä? Eikö heidän tulipalojaan sammuta palokunta?

Tietenkin pääomatuloja nauttivat hyödyntävät verorahoilla rakennettua infrastruktuuria. Juuri siksi heidänkin on maksettava veroja.

Toinen usein esitetyistä väitteistä on se, että yritystoimintaa harjoittava vastaa koko omaisuudellaan yritystoimintaan liittyvistä riskeistä ja ansaitsee siksi erivapauksia verotuksen suhteen. Tämä on tahallista totuuden vääristelyä ja nimenomaisesti osakeyhtiön omistajien kohdalla suoranainen vale.

Asuntolainaa makseleva palkkatyöläinen menettää faktisesti koko omaisuutensa, mikäli sattuu käymään niin, että työpaikka menee eikä uutta löydy.

Vain hyvin pienissä vasta perustetuissa osakeyhtiöissä perustajat sitovat omaisuutensa yrityksen toimintaan. Tämä tapahtuu epäsuorasti – ellei rahoitusta muuta kautta ole saatavilla, niin pankki vaatii yrityksen perustamislainaan jonkin konkreettisen vakuuden, esimerkiksi tuoreen toimitusjohtajan talon. Kaikissa muissa tilanteissa osakeyhtiön idea on nimenomaisesti se, että sen veloista vastaa ainoastaan yritys itse sillä varallisuudella mitä sillä on. Jos Pörssiyritys Oyj menisi huomenna konkurssiin, niin sen lainoja tai velkoja ei todellakaan alettaisi perimään toimitusjohtaja Dirikalta.

Koko tämä väite muuttuu pelkästään absurdiksi sillä tiedolla, että 99% osakkeiden omistajista on vain sijoittanut rahaa omistamiinsa osakkeisiin ja jos yritys kaatuu he menettävät ainoastaan peliin laittamansa rahallisen panoksen. He eivät ole yrittäjiä vaan sijoittajia.

Pääomatuloilla elävien lisääntyvät vaatimukset pääomatulojen verovapaudesta ovat selkeästi nyt muodostuneen uuden rälssisäädyn kaipausta tavallista rahvasta koskevien vastuiden ulko-ja yläpuolelle. Se on omasta mielestään muita parempien, muita ahkerampien ja muita arvokkaampien ihmisten tuttuakin tutumpaa logiikkaa jo 1200-luvun feodaalisesta Euroopasta.

Ei kommentteja: