lauantai 14. marraskuuta 2009

Poissa oleville sankareillle

He lakkoilivat vaikka se johti irtisanomiseen tai pahimmillaan kuolemaan. He vaativat tovereilleen ainakin samoja oikeuksia kuin itselleen. He tiesivät keitä he olivat ja keiden joukoissa he seisoivat. He uhrautuivat lähimmäisensä ja tulevien sukupolvien puolesta. Kaikki nämä "punikit" ja "kommarit".

Kahdeksan tunnin työpäivä, vuosilomat, terveyskeskukset, työsopimus, eläke, irtisanomisaika, oikeus järjestäytyä, työterveyshoito, lomaraha...

Me luovumme vapaaehtoisesti heidän taistelunsa hedelmistä ja saamme tilalle krääsää sekä raikkaasti positiivisen imagon. Kännykkäetu - maksuton ylityö. Autoetu - sairaana duuniin. Pikkujoulut Hotelli Vantaalla - kaveri saneeraukseen.

Intiaanit myivät Manhattanin lasisista helyistä. Me vaihdamme sukupolvia kestäneen taistelun saavutukset HDReady-laajakulmatelevisioon. Ja lopulta meille käy kuten Vallan tielle joutuville aina käy. Länsimainen keskiluokka tapetaan sukupuuttoon. Sen viimeisinä kapinallisena kuolinhuutona prekariaatin geronimojen postmodernisti itsetietoiset julistukset.

Tuntuuko pahalta? Se johtuu siitä, että sinun elämäntapasi ja arvosi ovat muuttuneet obsoliiteiksi. Sinä olet muuttunut obsoliitiksi. Vuosikymmeniä kestänyt pohjoismainen välirauha pääoman ja työtä tekevän luokan välillä on virallisesti päättynyt ja me olemme häviävällä puolella.

Ja Sinä luokkasi unohtaneena saneeraat itsesi Oy Suomi Ab:n imagoa raikastaen myös seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sinähän et ole mikään vasuri. Eikö niin?

Ei kommentteja: